Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  > >> 
 Kaksi koiraa
23.08.2018 22:24 | Kirsi

Tietoisuuteeni on vihdoin tullut se totuus, että olen nyt kahden koiran omistaja. <3 On se ihanaa. Leikki on alkanut sujua noiden kahden välillä ja sitä iloa ja onnea on aivan huikeeta katsoa.

Hupi on ehtinyt tekemään kaikenlaista hauskaa. Käytiin collieiden palveluskoiramestaruuksissa, joissa Hupi tosin näytti itsestään varsin vaisun puolen. Sen olen oppinut, että jos Hupia väsyttää niin se ei tasan silloin tee mitään mitä se ei halua tai uskalla. Sitten taas kun on pirteä, niin asiat rullaa. Esimerkkinä vaikkapa rappukäytävä. Muina naisina tepasteli sisäään ja portaat ylös. Kun oltiin kyläilty ja tyyppi oli väsynyt, niin ei kiinnostanut enää kulkea portaita. :D Käytävässä toki kulki, mutta ei rappuja. No onhan se valtavan pieni, ehtii opetella myöhemmin.

Sunnuntaina käytiin ystävän työpaikalla vanhusten hoivakodissa. Hupi tuotti siellä aivan hellyyttävän ihania hetkiä, iloa ja onnea.

Siitä voisi hyvin koittaa leipoa jotain terapiakoiraa tai kaverikoiraa, jos sen kultainen ja rauhallinen luonne säilyy. Se nauttii ihmisen paijauksista aivan selvästi.

Sitten me ollaan myös ihan vaan nautittu elämästä yhdessä.

 


 - Kirsi | Kommentoi



 Hupin elämää
13.08.2018 22:13 | Kirsi

Miten voikin elämään tulla niin paljon iloa ja onnea ja rakkautta ihan vain ottamalla koiranpennun? Tuo nyytti on niin suloinen ja sen elämänalun taivalta on niin mahtavaa saada olla seuraamassa ja luotsaamassa että sydän pakahtuu. <3

Hupi on todella kotiutunut meille. Vielä Nooan kanssa leikkiminen on vähän hakusessa, molemminpuolin heillä sama ajatus, mutta hiljaa hyvä tulee. Eikä haittaa yhtään etteivät vielä paini, on tuo kokoero niin valtava. Hyvä myös se, että toistaiseksi minä vielä vien voiton Nooasta. Minut valitaan lenkillä siksi tyypiksi jota seurataan kuitenkin, jos Nooa menee toiseen suuntaan tai liian kauas. Onko mitään ihanampaa kuin pentu täysiä laukkaamassa kohti ja tulemassa halittavaksi kehujen kera....? Enpä just nyt saa mieleen mitään. Tosin onhan se aivan ihanaa tietysti, että Nooa osaa kaiken ja sitä voi huoletta pitää vapaana ja hyvänä esimerkkinä maailmalla. :)

Hupi tapasi sunnuntaina Aapon. Aapo on siskonperheen havannalainen, juuri 5 kuukautta täyttänyt pentunen. mentiin tekemään pizzaa sinne tyttöjen kanssa, jotka toki iältään jo nuoria aikuisia lähes kaikki. Menin paikalle siten, ettei muita ollut vielä kotona. Kaksikerroksinen iso talo, jossa lasia ja parkettia kauttaaltaan...myös pari porrasta olohuoneeseen. Käytin Hupin ensin pihalla pissalla ja sitten mentiin sisälle. Hupi tepasteli reippaana joka paikkaan. Totesin että haetaanpa Aapo alakerrasta ja mennään pihalle. Aapo oli aivan villinä omassa aitauksessaan, mutta lähestyin sitä siten, että liikuin vain kun istui. Hyvin ymmärsi mitä halusin., joten nappasin sen aitauksesta toiseen kainaloon, kun toisessa oli Hupi :D Mentiin pihalle ja sitten tyypit sai tutustua. Hupi ensin mulla sylissä. Huomasin, että Aapo jännitti enemmän Hupia kuin toisinpäin, joten Hupi maahan ja tehtiin kaikki tuttavuuutta. Ei mennyt kauaa, kun ystävyys löytyi. Tyypit paini pitkin pihaa :D Välillä Aapo miehenä tietysti otti sellaisia elkeitä, että estin homman. ;) Siskontyttö tuli paikalle ja tyypit leikki ihan innoissaan. Ihanat. Hyvin samankokoiset, niin leikki sujui mallikkaasti. Kun Aapo kävi liian riehakkaaksi niin Hupilla meni hermot. On siinä poweria :D

Sisällä Hupi oli reipas ja meni myös ongelmitta niitä portaita. Ei ongelmia parketilla tai muutenkaan sisällä. Ihana. Osasi myös asettua hyvin nukkumaan, kun siltä tuntui. Mun tyyppi. Pizzat syötiin sohvalla, mutta Hupi ei tajunnut ruokaa olevan tarjolla. Kun siskontyttö sitten söi pizzaa siten, että Hupi oli sohvalla mun sylissä ja päästin sen tepastelemaan kohti pizzalautasta, niin johan hän ymmärsi asian vakavuuden :D Maassa sitten yritti kaikella noin 25cm kehollaan nousta sohvaa vasten kerjuulle. Sain sen noin viidennellä alas käskyllä ymmärtämään, että tämä ei kuitenkaan ole toivottua/sallittua käytöstä. On siinä ahneutta juu.

Ollaan touhuttu omalla pihalla juttuja. Hupi on saanut myös hieman kosketuspintaa tokoon, istuminen ja maahanmeno testattu. Sivulletuloakin testailtu. Hupille maistuu kaikki namit, kun ensin niitä nuolee, toteaa hyväksi niin sitten ollaankin jo innoissaan. Luoksetuloa ja omaa nimeä ollaan treenailtu lenkillä ja kotona. Tosi hyvin osaa jo nimensä ja tulee luokse. Saa kehuja ja namua jotta vahvistuu heti alusta luoksetulon kannattavuus. Ulkona se seuraa tosiaan kivasti vapaana ja tulee ilman kutsua sinne minne mäkin menen. :)

Se sai lahjaksi ystävän pojalta kumisen luulelun, jonka sisälle voi laittaa namuja. Nyt ollaan sillä tehty noudonalkeita, lähinnä toki siis ihan vaan leikkimistä.

Ensimmäisenä päivänä haettu possulelu on varsin kiinnostava. Paha vaan, että myös Nooa on kovasti kiinnostunut possusta ja ihan kun silmä välttää niin tiedän että possu on riekalaina. Yritän estää sen räjähtämisen, mutta todennäköisesti näin pääsee käymään joku päivä. ;) :D

Tänään on ollut ilmassa selkeetä ystävyyden alun hakemista Nooan ja Hupin välillä. Ihan pientä monotusta tassuilla puolin ja toisin. Nooa on niin raju ja vissiin tajuaa itsekin että leikkiminen ei ihan vielä ole pop juttu :D

Heittelin Nooalle ruokaa pihamaalle. Saa etsiä siellä ja käyttää vähän hajuhommia. Pieni tietysti syötyään oman ruokansa kupista tuli pihamaalle ja tajusi hyvin pian, että tadaa täällä on jotain syötävää maassa. Täytyy tehdä sille jäljen alkeita. Ehkä namiruutu tai ihan suoraan sitten ruokajälkeäkin. Varmasti tykkäisi semmoisesta touhusta. :)

On tämä pentumaailma aikas ihanaa. Kun tulen töistä niin on ihanaa tulla äkkiä kotiin ja ottaa syliin pieni papana ja mennä kahden rakkaan haukun kanssa pihalle ja lenkille. Niityllä ja pellolla ollaan tepasteltu. Ja kun mennään pitempi lenkki siten että Hupi on mukana niin kannan sitä aika pitkät pätkät. Vaikka siis vapaana meneekin ja tosi rauhassa edetään, niin en halua rasittaa sitä liikaa tuollaisella liikunnalla.

Tänään niityllä tein hiukan katsekontaktia istumisen kautta. Pysähdyin vaan seisomaan, Hupi tarjosi jo istumista ja kun katsoi ylös silmiin niin sanoin jes ja kehuin ja annoin namia. Oppi sen varsin pian. Muistan että aikanaan Nooalla oli mielestäni tosi pikkaset silmät, vaikea ottaa se kontakti. Sama juttu Hupin kanssa. Huomasin kuitenkin, että noin sen näkee itse parhaiten, kun tekee sen ns. vahingossa.

Tiesittekö muuten, että koirat katsoo telkkaria? Nooaa enää harvemmin näen sitä tekemässä, mutta Hupi selkeesti pysähtyy välillä katsomaan :D Huvittavaa. Mitähän ne näkee siellä...

Leikkimisestä, niin Hupi varsin hyvin jahtaa lelua ja syttyy vetoleikkiin. Pystyy siihen vaikka Nooa tulee sähläämään oman lelun kanssa viereen ja päällekin. Parasta on leikittää niitä yhdessä siten, että Nooan kanssa vetää sen lelua ja Hupin kanssa sen lelua. Kahden koiran omistamisen parhautta.

 


 - Kirsi | Kommentoi



 Hupi tuli taloon
12.08.2018 11:14 | Kirsi

Herätään taas eloon täälläkin. Tosin en takaa kovin aktiivista kirjoittelua,mutta jotain kuitenkin.

Uusi perheenjäsen on siis saapunut. Nyt mun haave kahdesta koirasta on totta. Menihän siinä tovi haaveillessa :D Jo Filemonin aikaan puhuin kahdesta koirasta. Hih. Miten niin hidas. Nooan kanssa mulla ei varsinaisesti ollut tämä sama haave olemassa. Nooassa riittää varsin hyvin yksinkin koiraksi. Harrastuksissa pääsin tekemään niin paljon kuin jaksoin. Lenkeillä ja kotona Nooa on itsekseen aktiivinen, leikkii ja touhuaa, niin en kokenut varsinaista tarvetta toiselle koiralle. Vuosi sitten sain Nooasta TVA:n ja sitä myöten harrastaminen jäi. Uusi työ myös vei mukanaan, eikä aikaa tai mielenkiintoa riittänyt työn lisäksi juuri muulle. Nyt työrintama on rauhoittunut, kun olen oppinut toimimaan ja suunnittelemaan myös oman aikataulun. Tuntuu siltä, että aikaa ja mielenkiintoa olisi taas muullekin elämälle. Tarvitsenkin työn vastapainoksi jotain vapaa-ajan juttua.

Näin pari viikkoa sitten facessa maailman suloisimman collienpennun naaman. Sydän oikein sykähti. Mietin että jaahas, mikähän ja kukahan tämä on. Otin selvää. Suku ei isän ja äidin isän puolelta sanonut mulle mitään. Wicani-koiria en tunne yhtään. Tunsin vain äidin äidin puolen. Niistä koirista toki tykkään. Sieltä löytyy ihailemani Immo, Twilight Moon-koira sekin. Päätin kysyä tytöstä lisää kasvattajalta seuraavana päivänä. Mietin, että onko minulla nyt aikaa oikeasi pennulle. Tyttö oli vapaana. Tosin oli vielä avoinna että kuka menee ja minne, mutta siis yksi tyttö oli vapaana. Ja tosiaan olin päättänyt, että sitten kun pentu tulee niin se todellakin on nyt narttu. Aika näyttää miten ne mulle käteen sopii, mutta ainakin kokeilen. Perjantaina kyselin ja sunnuntaina menin katsomaan. Ne olivat päivän vaille 6 viikkoa. Ajelin Siuroon, joka on Tampereen kupeessa. Kävelin ulos, istuin maahan ja tämä tyttönen parkkeerasi mun viereen, katsoi mua niin suloisuuden huipentumanaamallaan, että mä päätin jo siinä että tämä on mun. Tosin yritin olla järkevä ja miettiä, että syököhän se hyvin,onko arka tai pidättyvä tai jotain muuta??? Enhän testaillut pentua juurikaan. Tosin se leikki kyllä lelulla ihan kivasti, kun siinä sitä pyörittelin. Meni myös sellaisen metalliverkosta muodostuneen putken läpi, kun kasvattaja sen sinne laittoi ja houkutteli toiselta puolelta. Totesin että eiköhän se ole ihan jees :D Ja itseasiassa olin päättänyt jo siitä valokuvasta että tämä on mun ja väistäkää muut!!

Silmätarkastus oli näillä viikon päästä. Hupilla on crd. Sitä onnea kun sen kuulin, pentu tulisi kotiin. Tiistaiksi olin ensin sopinut haun, mutta Hupi oli syönyt kiviä ja kasvattaja halusi varmistaa, että se on kunnossa. Oli onneksi. Ja ihan hyvä että haku siirtyi perjantaille, koska tein kaksi ylipitkää päivää keskiviikkona ja torstaina :D

Perjantai sitten koitti ja lähdin hakemaan pennun kotiin. Lainasin siskolta pienen kevythäkin, jonka laitoin pelkääjänpaikalle. Siinä tyttönen matkustaisi uuteen elämäänsä Espooseen. Paikan päällä paijailin vauveleita, teimme paperit ja juotiin kahvit. Hiukan rennommalla otteella kuin 7 vuotta sitten Nooan hakiessa. Silloin en pystynyt edes juomaan kahvia, vaan halusin vaan äkkiä meidän uuteen elämään. Tosin siloin olin koiraton ja ehkä muutenkin eri asenteella ottamassa koiraa. Toivoin niin kovasti että Nooa olisi sellainen kuin etsin ja jännitti sen kanssa että olisiko se reipas. No olihan se, enemmänkin kuin reipas. :D Hupin kohdalla ei ollut samaa jännitystä. Se tulee hieman erilaiseen tarpeeseen. Toki harrastan sen kanssa, mutta tarve ei ole kokeilla kaikkea ja yrittää todistaa että se on maailman mahtavin koira. :D Nooa jo täytti sen toiveen. Hupin rooli on olla meidän seuralainen ja perheenjäsen. Lenkkikaveri, leikkikaveri ja mulle harrastuskaveri niin pitkälle kuin sen kanssa haluan mennä. Tosin rennolla otteella, tehdään mitä halutaan. Jos Hupi täyttää jalostuskriteerit, niin se voi olla Buxomin kennelin ensimmäisen pentueen emä, mutta tämäkään ei ole millään lailla vielä oikeastaan edes ajatuksissa. Aika näyttää. Nyt me nautitaan vaan elämästä ja tutustutaan toisiimme.

Kannoin Hupin autoon ja laitoin siihen koppaan. Se jonkun verran huuteli ja raapi tassulla verkkoa. Laitoin käden siihen muutamaan otteeseen kiinni ja verkossa olevasta reiästä vähän paijailin Hupia. Se asettui makoilemaan. Parituntisen matkan aikana se muutamaan otteeseen huuteli voimakkaasti, mutta sitten aina asettui nukkumaan.

Kun saavuttiin kotiin, niin vein sen ensin yksin mun pihalle. Se tepasteli hiukan mietiskellen ja häntä alhaalla että mihin mä olen tullut. Sitten teki pissat. Leikin sen kanssa hetken lelulla ja se rentoutui. Stten mentiinkin sisälle ja tutustuttiin Nooaan. Nooa äänekkäänä herrana tietenkin säikäytti vähän Hupia, mutta ei mitenkään isosti. Tepasteli reippaasti pihalla, vaikka toki hiukan varoi aina kun Nooa tuli äänekkäänä lähelle. Nooa ei myöskään paljon varonut Hupia, vaan pieni parka on joutunut pariin kertaan kumotuksi näiden ensimmäisten päivien aikana. Tosin olen itsekin sen pari kertaa kumonnut, kun se tulee lenkillä jalkoihin. Huhhei, jospa se oppii itse... ehkä :D

Siskontyttö tuli katsomaan Hupia kaverinsa kanssa aika pian. Ovat kymmenvuotiaita. Hupi oli tosi rauhallinen ja väsynyt tyttönen. Pihla varmasti mietti että onpa erilainen kuin Nooa. Niin todella on ja onneksi niin tällä kertaa. Rauhallisuus on nyt ihan pop mulle. Eilen täällä kävi mun ystävä perheensä kanssa. Heidän ekaluokkalainen poika oli todennut "nyt on sitten tosi tärkeää huolehtia, että Hupista ei tule yhtä äänekästä kuin Nooasta" Aivan nappiin!! :D

Olin ajatellut, että Hupi nukkuu alkuun kevythäkissä, kun en pysty yöllä varmistamaan ettei se häiritse Nooaa. Mulla oli häkki valmiina, mutta se oli ollut ulkona talven ja jotenkin en tykännyt sen hajusta. Olin sopinut ostavani Tori.fi kautta Kirkkonummelta häkin. Toinen siskontyttö, jo 18v, tuli sitten mun kanssa retkelle hakemaan häkkiä. Hupi tietysti tuli mukaan. Tämä siis ekana iltana. Ai miten niin pitää rauhassa asettua yhteiseen elämään? ;) Hupi lähti katsomaan heti maailmaa. Laitoin sille hihnan ja ajattelin että se tepastelee parkkikselle. No ei tepastellut. Se veti liinat kiinni, ei liikkunut mihinkään. No syliin sitten vaan. Autossa se matkasi mun sylissä ja kun hain häkin niin odotti Kukan sylissä. Reipas matkaaja. Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä hakemassa häkkiin alusta ja Hupille lelu. Hupi valitsi pyöreän, pehmeän, pinkin possu-lelun. Käytiin vielä ostamassa mulle pieni kuohari alkosta ja Prismasta ruokaa. Hupi mukana sylissä. Vartija tuli sitten Prismassa kertomaan, että täällä ei voi olla koiraa. Joten Kukka ja Hupi joutui lähtemään :D Eipä olekaan ennnen ajettu ulos kaupasta, hih. Kokemusta rikkaampana. No sitten menin Hupin ja ostoksien kanssa kotiin. Laitoin Hupille nappulat likoomaan ja hetken päästä se sai ne syödäkseen. Sehän söi :D Jee. Ainakin se syö, se riittää :D Vielä se ei kävellyt hihnassa, mutta ainakin söi, hih.

No lähdettiin sitten tutustumaan maailmaan yhdessä Nooan kanssa. Nooa oli hyvä vetonaula ja Hupi tajusi pienellä houkuttelulla että hihnan kanssa voi kävellä. Alkuun oli hiukan miettiväinen ja pysähteli asioiden äärellä. Autot, pyörät ja lastenvaunut sai sen pysähtymään. Kannoin sitä toki myös jonkun verran. Mentiin niitylle jossa se tekikin jo pissat.

Ensimmäinen yö oli kamala!! Hupi meni Nooan kanssa makkariin ja oli jo unessa kun tulin sinne itse pestyäni hampaat. Siirsin Hupin häkkiin ja sammutin valot. Alkoi aika pian möykkä. Ajattelin, että tämä menee ohitse aika pian, koska oli asettunut myös autossa hyvin. No eipä käynyt niin. Pitkin yötä se piti pitkiä aikoja huudellen. Välillä oli hiljaa ja varmaan minäkin nukuin välillä, mutta puoli viiden aikaan suunnilleen käytin sen pissalla. Sen jälkeen olin itse niin väsynyt, että totesin että nukkukoon missä tykkää, mä tartten nyt itse unta. Jätin siis häkin auki. Tyyppi asettui keskilattialle ja sammui samantien. Just! Toka yö mentiinkin sitten ilman häkitystä, eikä ollut mitään ongelmia. käytiin kuuden aikaan pissalla ja sitte muistaakseni kasilta ja sitten nukuttiin vielä puol kymmeneen. Pitkä aamu siis. Kuuden aikaan kun käytiin pissalla, niin Hupi oli selkeesti kotiutunut meille. Se kävi mun nilkkojen kimppuun ja räkytti ja ilakoi pitkin pihaa ja haastoi Nooaakin leikkiin :D Sillä lailla. Hyvästi rauhallisuus. No ei. Kyllä se on kiltti edelleen, mutta selvästi kotiutunut meille.

Lenkillä se on kiva, kun menee niin hienosti hihnassa, ainakin kun Nooa on mukana. Pitää toki mennä myös sen kanssa kahdestaan, jotta oppii menemään ilman Nooaa. Nooakin tarttee välillä lenkit ilman Hupia. Nyt Hupi on ollut mukana ja olen kantanut sitä osia matkasta, ettei tule liian pitkää. On vielä niin kevyt, että jaksan kantaakin hyvin. :) Lenkillä ollaan nyt nähty autoja ja pyöriä, eikä ne enää ole niin jänniä juttuja sille. Pystyy jo etenemään vaikka auto ajaa ohitse. Toki katsoo niitä edelleen. Meillä sosiaalistuu aika tehokkaasti, koska täällä nyt on äksöniä aina mihin vaan meneekin. Mennään varmaan metroonkin joku päivä :D

Tässä on meidän perhepotretti

Ja Nooan ja Hupin kaverikuva

Ja fiilistelykuva

 


( Päivitetty: 12.08.2018 12:47 )

 - Kirsi | Kommentoi



 Kuulumisia
05.08.2018 22:42

Vuosi on mennyt uuden työn opettelussa ja koiraharrastaminen on jäänyt. Nooan kanssa olen toki aina välillä tehnyt treenejäkin,mutta pääasiassa vain nautitaan elämästä yhdessä. Lenkkejä, leikkimistä ja touhuamista.

Toko on jäänyt taka-alalle, vaikka se onkin tietty sydänmenlaji mulle. Ei tiedä, vaikka se sieltä jossain kohtaa, piakkoinkin ;) taas nousisi arkipäivän tasolle.

Tulossa on möllitoko 14.9.2018 Malminkartanon sirkuskentälle. Olen tuomarina siellä. Nakkiluokka, joka tehdään ilman paikallamakuuta ja lisäksi Alo-luokka, jossa mennään virallisilla säännöillä. Ilmoittautumiset scyhel.sihteeri@gmail.com 10.9 mennessä. Ilmoittautumismaksu 10e.

Olen käynyt keväällä kentällä treenimässä pitkästä aikaa. Vähän oli hakemista, mutta kyllä se sieltä sitten taas muistui mieleen.

Päivitellään jatkossa vähän tiuhemmin :)

 


( Päivitetty: 05.08.2018 22:55 )

Kommentoi



 Lomailua
30.06.2017 00:08 | Kirsi

Ohjelmassa on ollut lähinnä lomailua ja elämästä nauttimista. :)

Vähän tehty rallya., kiitokset Jorma Lahti kuvista. Kotosalla tokoa pikkaisen, ihan vaan kun se on kivaa :) ja sitten sitä kaikkea muuta ihanaa elämää. Ps. me halutaan pentu. Nooa haluaa kaverin, jonka kanssa juosta ja mä haluan seuraavan toko koiran :D :) win win-situation :P :D

Ihanaa kesää kaikille!


 - Kirsi | Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  > >> 



RSS

©2018 layout108 - suntuubi.com